lauantai 26. maaliskuuta 2011

Taidegrafiikan painaminen - miten Antero Olin sitä tekee.....

Antro Olin vedostaa, paikkana Editions del Bello, Toronto Kanada, kesäkuu 1991.
Ajatteleekohan joku, että grafiikan painaminen / vedostus paperille on kopiointia tai jäljentämistä! Metallilaatanko kopiointia!? Tai onkohan se kirjapainoa! Taidegrafiikan yhtä teosta tai teossarjaa määritellään monella tavalla ja taiteessa monistamisesta (niinkuin jotkut sarjan tekemistä kuvaavat) voidaan olla montaa mieltä. Netistähän niitä määritelmiä löytyy, tässä yksi What is an Edition?


Taidegrafiikan painamiseen paperille tarvitaan viimeistelty painolaatta. Kun Antero Olin vedostaa akvatintaansa, hän tarvitsee hyvää syväpainopaperia ja -väriä, syväpainoprässin varusteineen ja välineet värin levittämiseen sekä laatan puhdistusaineet ja välineet sekä kaikenlaisia apu- ja suojapereita, kuivausritilät ym.

Aluksi Antero tekee yhden tai useampia koevedoksia, hän päättää myös tulevan teossarjan suuruuden, siis kuinka monta kappaletta hän vedosta kutakin teosta. Hän vedostaa itse teoksensa.


Syväpainomenelmässä leviteään painoväri laatalle niin, että väri tarttuu tasaisesti kaikkiin pienimpiinkin syvennyksiin, ylimääräinen väri pyyhitään pois huolellisesti, erityisesti värittömäksi jäävistä kohdista. Laatta asetetaan prässin pöytälevylle, kuva ylöspäin, sen päälle asetetaan kostea painopaperi ja huopa "viira", nippu ajetaan prässin läpi, jolloin painoväri laatasta siirtyy paperiin. Vedos asetetaan kuivumaan ritilälle ja seuraavaa vedosta varten laatta puhdistetaan taas huolellisesti ja uusi painoväri levitetään laatalle. Moniväristen teosten värilaatat painetaan peräjälkeen tarkasti kohdistaen. Kaikkien vaiheiden jälkeen, papereiden kuivuttua, valmiit teokset numeroidaan ja signeerataan, varmistetaan samalla, että kaikki numeroitavat vedokset ovat täsmälleen samanlaisia. Vedosten merkitseminen ja sarjojen suuruuden merkitnä tehdään yleisesti sovitulla tavalla.  Vedostamisesta pidetään tarkka kirjanpito (vedoskirja), aina.                     

Kun Antero päättää sarjan suuruuden, hän arvioi laatan kulumisen keston ja vedostamisen hakaluuden. Metallilaatalle tehty kuva kuluu vedostutamisessa ja puhistuskerroilla, siis kuvan laatu heikkenee, tarkka  harjaantunut silmä näkee kyllä kuvan kulumisen. Taas on kuviteltava suuren metallilaatan (100 x 70 cm, paksuus noin 1,5 - 3mm) käsittelyn raskaus vedostamisen monissa työvaiheissa, oikeiden värisävyjen ja työn laadun säilyttäminen koko vedossarjan ajan. Siksi Anteron teossarjojen suuruus voi olla hyvin vaihteleva, esimerkiksi 20 - 50 kpl. Pienten miniatyyrien laatat ovat kevyitä käsitellä, mutta pienkokoisina muuten hankalasti käsiteltäviä ja siksi niidenkin vedostus on aikaavievää.

Usein Anteron teosten alla tai kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy pien merkki (vedostajan leima) ao, se tarkoittaa että hän on vedostanut teoksen itse.  Hyvä linkki grafiikan tekemisestä eri tekniikoilla, MOMAn sivulle:  What is a print?    YouTube:ssa on jo runsaasti videoita taidegrafiikan tekniikoista selvin kuvin ja jutuin. Videopätkissä työ vaan näyttää kovin sukkelalta ja helpolta.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Juttua metalligrafiikan valmistuksesta - miten Antero Olin sen tekee.


Pieni osa suuresta teoksesta.


Pieni osa teoksesta.
Antero Olin valmistaa laattansa ja vedostaa teoksensa itse.

Hän tekee matallilaatan teoksensa pohjaksi omassa tai käytössään olevassa työhuoneessa.  Huoneessa on metallilaatan käsittelyyn tarvittavia välineitä, kuten liuottimia, puhdistusaineita, ilmastointi ja tarpeelliset suojaimet, pölytyskaappi, kuumalevy, syövytys- ja puhdistusaltaita. Aluksi hän puhdistaa ja kiillottaa sinkkilevyn, joskus kuparia, pohjustaa levyn syövytystä kestävällä kalvolla sekä tarpeen mukaan ja oikeaan aikaan pölyttää levyn hartsipölyllä ja sulattaa hartsin kiinni levyyn.

Valmisteilla oleva teos, sen kuva metallilaatalle tai -laatoille tehdään aina peilikuvana. Jokaiselle värille valmistetaan yleensä oma laattansa, teoskuvan jokainen tummuusaste syövyteään laattaan erikeen.

Aluksi Antero tekee yleensä etsauksen eli viivasyövytyksen. Sitten hän arvioi - kuinka monta syövytyskertaa kukin värisävy ja pinta tarvitsee. Tummimmat sävyt hän syövyttää pisimpää, hän lakkaa suojalakalla ne kohdat joita hän ei enää halua tummentaa. Suurten metallilaattojen käsittely on fyysisesti raskasta. Liikaa syöpynyttä kohtaa ei enää voi perua ja huonosti levinnyt hartsipöly näkyy lopullisessa teoksessa, samoin työtapojen heikko hallinta. Tähän vaiheeseen on aikaa voinut mennä 1 - 7 päivää (eikä mitään 8 tuntisia työpäiviä).

Turun Taidegraafikot ry: n sivuilla on tietoa grafiikan menetelmistä Yleisimmät graafiset menetelmät, siinä kerrotaan myös vedossarjojen merkintätavoista.

Pieni osa suurempaa teosta, pilvi on reliefipainoa, muu osa akvatintaa.


sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Mitä miettii kuvataiteilija Antero Olin ......


Antero Olin, Budapest, kesäkuussa 2008.
 Antero Olinin taiteen ilme ja sanoma näkyvät hänen teoksissaan, niitä hän ei halua selitellä. Tuskin se on edes tarpeen. Vaikka nykyään taiteilijoilta tuntuu odotettavan jonkinlaista lausuntoa taiteestaan - Artist's statement  - se tuntuu selittelyltä. Luulisi yli 40 vuoden tekemisen jo riittävän "statementiksi", ja onhan myös taideyleisöllä halu ja tarve löytää omiakin selityksiä, päätelmiään taiteilijan työstä.

Unkarin taidegraafikoiden työhuone Budapestissa, v 2007. Litografian (kivipaino) paino meneillään.

Taidegrafiikka on Anteri Olinin tärkein laji - kuvataiteen osa-alue, hän on taidegraafikko (graphik artist / printmaker). Suurin osa hänen teoksistaan on valmistettu jollakin metalligrafiikan menetelmällä - syväpainomenetelmällä (intaglio). Samassa teoksessa hän voi käyttää useita eri tekniikoita, kuten viivasyövytystä (etsaus / eching), akvatintaa (acqua tinta) ja reliefipainoa (kohollepainaminen). Laakapainomenetelmistä hän käyttää kivipirros- litografiamenetelmää.

Uuden teoksen kypsyttely alkaa Anteron mielessä, aiheen pohtimisella ja luonnostelulla paperille sekä mahdollinen valokuvaus. Alkuvaiheen paikka - maa, kaupunki, muistomerkki, raunio, puu, kulttuuri, historia - on usein siellä missä aihe tai sen osa sijaitsee.  Aihe voi pyöriä Anteron mielessä vuosia tai edellinen teos synnyttää uuden heti. Valmiiksi luonnosteltu teos saattaa jäädä mielen sopukoihin ja työpöydän laatikkoon vuosiksi, kunnes Antero sen sitten oikean ajan tullen ottaa viimeisteltäväksi.