Taidegrafiikan painaminen - miten Antero Olin sitä tekee.....

Antro Olin vedostaa, paikkana Editions del Bello, Toronto Kanada, kesäkuu 1991.

Ajatteleekohan joku, että grafiikan painaminen / vedostus paperille on kopiointia tai jäljentämistä! Metallilaatanko kopiointia!? Tai onkohan se kirjapainoa! Taidegrafiikan yhtä teosta tai teossarjaa määritellään monella tavalla ja taiteessa monistamisesta (niinkuin jotkut sarjan tekemistä kuvaavat) voidaan olla montaa mieltä. Netistähän niitä määritelmiä löytyy, tässä yksi What is an Edition?

Taidegrafiikan painamiseen paperille tarvitaan viimeistelty painolaatta. Kun Antero Olin vedostaa akvatintaansa, hän tarvitsee hyvää syväpainopaperia ja -väriä, syväpainoprässin varusteineen ja välineet värin levittämiseen sekä laatan puhdistusaineet ja välineet sekä kaikenlaisia apu- ja suojapereita, kuivausritilät ym.

Aluksi Antero tekee yhden tai useampia koevedoksia, hän päättää myös tulevan teossarjan suuruuden, siis kuinka monta kappaletta hän vedosta kutakin teosta. Hän vedostaa itse teoksensa.

Syväpainomenelmässä leviteään painoväri laatalle niin, että väri tarttuu tasaisesti kaikkiin pienimpiinkin syvennyksiin, ylimääräinen väri pyyhitään pois huolellisesti, erityisesti värittömäksi jäävistä kohdista. Laatta asetetaan prässin pöytälevylle, kuva ylöspäin, sen päälle asetetaan kostea painopaperi ja huopa "viira", nippu ajetaan prässin läpi, jolloin painoväri laatasta siirtyy paperiin. Vedos asetetaan kuivumaan ritilälle ja seuraavaa vedosta varten laatta puhdistetaan taas huolellisesti ja uusi painoväri levitetään laatalle. Moniväristen teosten värilaatat painetaan peräjälkeen tarkasti kohdistaen. Kaikkien vaiheiden jälkeen, papereiden kuivuttua, valmiit teokset numeroidaan ja signeerataan, varmistetaan samalla, että kaikki numeroitavat vedokset ovat täsmälleen samanlaisia. Vedosten merkitseminen ja sarjojen suuruuden merkitnä tehdään yleisesti sovitulla tavalla.  Vedostamisesta pidetään tarkka kirjanpito (vedoskirja), aina.                     

Kun Antero päättää sarjan suuruuden, hän arvioi laatan kulumisen keston ja vedostamisen hakaluuden. Metallilaatalle tehty kuva kuluu vedostutamisessa ja puhistuskerroilla, siis kuvan laatu heikkenee, tarkka  harjaantunut silmä näkee kyllä kuvan kulumisen. Taas on kuviteltava suuren metallilaatan (100 x 70 cm, paksuus noin 1,5 - 3mm) käsittelyn raskaus vedostamisen monissa työvaiheissa, oikeiden värisävyjen ja työn laadun säilyttäminen koko vedossarjan ajan. Siksi Anteron teossarjojen suuruus voi olla hyvin vaihteleva, esimerkiksi 20 - 50 kpl. Pienten miniatyyrien laatat ovat kevyitä käsitellä, mutta pienkokoisina muuten hankalasti käsiteltäviä ja siksi niidenkin vedostus on aikaavievää.

Usein Anteron teosten alla tai kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy pien merkki (vedostajan leima) ao, se tarkoittaa että hän on vedostanut teoksen itse.  Hyvä linkki grafiikan tekemisestä eri tekniikoilla, MOMAn sivulle:  What is a print?    YouTube:ssa on jo runsaasti videoita taidegrafiikan tekniikoista selvin kuvin ja jutuin. Videopätkissä työ vaan näyttää kovin sukkelalta ja helpolta.